Ratkaisu vs Ongelma

Positiivisuus yhdistetään usein, etenkin miehisissä urheilulajeissa, jonkinlaiseksi pehmeydeksi ja ydintoimintojen, kuten voittamisen, arvostuksen vähättelyyn. (Tämä on siis vain oma mielipiteeni.) Mitä tuo positiivisuus oikeastaan pitää sisällään kun puhutaan omasta näkemyksestäni valmentamiseen?

Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen varmasti monelle, on vaatimustaso. Vaatiminen kuulostaa ja se myös assosioituu usein negatiivisuudeksi ja negatiiviseksi vuorovaikutukseksi ihmisten välillä. Näin, on sitten kysymys myymisestä tai mistä ikinä tulos-mittaroidusta asiaan. Kuten meidänkin ydintoiminto, jääkiekko-otteluiden voittaminen.. Opeta ensin, vaadi sitten..

Mennään hieman vielä jälleen pienempään kokonaisuuteen, eli yksilöön. Haluan luoda joukkueeseemme tilan, jossa jokaiselle yksilölle annetaan mahdollisuus onnistua. Suurin lähtökohta on uskaltaa onnistua, eikä vain toimia neutraalisti vältellen virheitä. Miten tämä sitten käytännössä tapahtuu? Yksi perustavaa laatua oleva lähtökohta on kysymys: ”Mitä resursseja kyseisellä pelaajalla on pelata hyvää jääkiekkoa?” Mitä siis hänen peliprofiilinsa (henkinen, fyysinen, teknis-taktinen) sisältää, joka puoltaa hänen onnistumistaan jääkiekko-ottelussa? Mietitään siis asioita, joita hän PYSTYY tekemään, toisin kuin asioita, joita hän EI PYSTY tekemään. Sen jälkeen pelaajaa pyydetään vain toistamaan näitä asioita, jotka auttavat häntä sekä joukkuetta. Tämän lisäksi tietenkin on valmentajan tehtävä löytää pelaajalle peleissä sellaiset hetket, jotka tukevat hänen onnistumistaan. Pelaajaa ei ikinä saa laittaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hän ei voi menestyä. Tässä myös eräs kulmakivi nuorten pelaajien sisäänajoon.. Kun katsoo pelaajia, on aivan liian helppoa nähdä negatiivisia asioita pelaajasta, toisin kuin niitä, joita hän tekee hyvin.. Kuinka paljon onkaan näkymätöntä hyvää, jota kaikki eivät näe tai halua nähdä?

Tietenkin haluamme kehittää myös pelaajan resursseja pelata kokoajan parempaa ja parempaa jääkiekkoa. (Aivan samoin tarkastelen omaa valmentajuuttani..) Tähänkin haluamme löytää ratkaisuja, yhteistyössä pelaajan ja valmentajan kanssa. Valmentajan tulee astua alas norsunluu-tornistaan ja asiantuntija-statuksestaan kohdatessaan pelaajan, kun aletaan kehittää yhteistyössä pelaajan toimintoja. Miten hän voi toimia paremmin? Miten hän voi taas auttaa itseään? Etsitään siis mahdollisuuksia onnistua vielä enemmän ja useammin. Luultavasti tämä onnistumisen lisääminen tyydyttää niin pelaajaa, valmennusta, muuta johtoa, mutta myös kannattajia.. Tämä, siis resurssien löytäminen tarkoittaa parempaa jääkiekkoa ja todennäköisempää voittamista.Näitä asioita voimme löytää hyvällä kommunikaatiolla ja ajatusmallilla että etsimme ratkaisuja, toisin kuin tuhlaisimme energiaa tyytymällä siihen, että toteamme olevamme kuopan pohjalla ja tyydymme siihen.Kun olet jo kuopassa, niin ensimmäinen asia voisi olla, että lopetat kaivamisen.. Pystytkö pysymään positiivisena vaikeillakin hetkillä? Negatiivisuus on aivan liian helppoa. Tarkoitus ei ole peitellä kuitenkaan epäonnistumisia tai negatiivisia tunteita, jotka ovat väistämättömiä urheilussa. Ne pitää käyttää voimaksi, eikä jäädä niihin kiinni.. Vastoinkäymisistä pitää nauttia, ja olla älyttömän päämäärätietoinen siinä mitä tekee, jotta pääsee taas kiinni siihen nautintoon, joka tulee onnistumisesta.

Miettikääpä omalta kohdaltanne, onko vapauttavampaa ajatella ratkaisuja vai ainoastaan ongelmia..? Kumpi vapauttaa enemmän energiaa? Mikä tukee sitä, että pystyt suoriutumaan omasta tehtävästäsi mitä ikinä, missä ikinä se onkaan? Mitä ominaisuuksia omaat, jotka tukevat onnistumistasi?Mitkä ovat niitä asioita, joiden tekemisestä nautitte? Miten toimit, kun koit onnistuneesi? Uskalla löytää näitä asioita ja pitää niistä kiinni..

Negatiivisuus on aivan liian helppoa..