Ärjyn tarina

Moni on ollut kiinnostunut, mistä pelipaidoissamme oleva eläin on oikein peräisin. Niin olimme mekin, kun otus ilmestyi keväällä (2007)väkevän hien hajun houkuttelemana pukukoppimme ovelle. Eläin herätti pelaajissa aluksi ansaittua kunnioitusta, eikä kukaan tohtinut sitä oikein lähestyä.

Sitten se taisi olla Revon Jute, joka sai lopulta lepytettyä otuksen tarjoamalla sille vanhoja tennissukkiaan, jotka se hotkikin mieluusti suihinsa. Pääruuaksi tuo hurjimus vaati Juten kellanruskeaa kylpypyyhettä ja jälkiruuaksi vielä vanhanmallista yksiosaista alusasua joka sekin oli parhaat päivänsä nähnyt jo suomisarjavuosina.

Silloin tiesimme kaikki, että kyseessä oli todella poikkeuksellisen urhea ja peloton yksilö, oikeinkin hyvin Jokipoikien maskotiksi sopiva.

Kesällä Joensuussa konserttikiertueella käväissyt laulaja-viihdetaiteilija-jokipofani Aarne Tenkanen tunnisti otuksen Kiihtelysvaaran saloilla asuvan armeijakaverinsa Topin karanneeksi lemmikiksi, joka tottelee (huonosti) nimeä Ärjy. Topi oli jalostanut Ärjyn erityisesti vartioimaan kolmea viinimarjapensastaan, joita hän viljeli rakasta kotiviiniharrastustaan varten. Jalostuksessa on käytetty tiettävästi terrieriä, mäyrää, piikkikaulapantaa ja sutta.

Kaikki oli mennytkin hyvin siihen saakka, kunnes eräänä aamuna pihalta löytyi vain vääntynyt rautatolppa ja poikki purtu kettinki.

Ärjy oli karannut. Siitä lähtien olemme harjoituttaneet Ärjyä vierasjoukkueilta hallille jääneillä mailoilla ja vaateparsilla, joita se ei suinkaan syö, vaan raatelee pieniksi palasiksi.

Olen ollut tässä hieman huolissani, sillä jotain noista maskottimme omituisista luonteenpiirteistä näyttää tarttuneen myös pelaajiin. Kuinka paljon, sen näette kotimatseissamme!

Jami Kauppi
eläintenhoitaja