Itsensä johtaminen

Jääkiekkojoukkueen yhteydessä puhutaan usein johtajuudesta, niin pelaajien kuin valmennuksen suhteen. Usein kuulee mainittavan siitä, kuinka valmentaja johti joukkonsa voittoon, tai kuinka Pelaaja X johti joukkueensa mestaruuteen. Kommentit ovat varmasti aiheellisia ja oikeita. Mutta mikä johtaa tilanteeseen että voit olla asemassa, jossa sinulla on velvollisuus ja mahdollisuus johtaa muita?

Jotta voit johtaa muita, pitää sinun pystyä johtamaan ensin itseäsi. Maailma ja maailman baaritiskit ovat täynnä jossittelijoita, jotka miettivät ja jopa kehuvat sillä että voisivat vielä olla siellä ja täällä tekemässä sitä ja tätä, mutta.. No, miten onkin sitten niin päässyt käymään, että olet joutunut sinne jonnekin muualle jostain muusta kuin itsestäsi johtuneesta syystä? No, kyllä minä vielä voisin.. Niin, no miksi et sitten laita haalareita päälle ja rupea hommiin? Pystytkö siis omilla valinnoillasi aidosti antamaan itsellesi mahdollisuuden päästä maaliin asti ja menestyä, vai rönsyileekö oma toimintasi ja joudut aika ajoin maksamaan hintaa laatikon sisäpuolella tuon saman laatikon ulkopuolella ansaituista sakkokierroksista?

Suuri asia itsensä johtamisessa on ymmärtää oman toiminnan merkitys suhteessa toimintaympäristöön. Kuka minä olen? Mitä minä teen? Miten toimin kun teen jotain? Miten kommunikoin? Miten suhtaudun mahdollisiin onnistumisiin, saati sitten epäonnistumisiin? Ymmärränkö tunteideni alkuperän ja lähteen? Mitä kyseisessä toimintaympäristössä menestyminen vaatii? Tässä mainittuna muutamia kysymyksiä jotka auttavat oikealle raiteelle, mutta se raide pitää myös johtaa johonkin. Viimeinen kysymys: Mihin minä olen menossa, mitä minä haluan? Ja vielä lisänä, miten minä haluan?

Keskustelin sunnuntaina päivällä erittäin mukavassa Helsinkiläisessä terassikahvilassa erään mielenkiintoisen pelaajan kanssa. Keskustelimme muun muassa siitä, mitä on jääkiekkoilijan ammattitaito? Ja miten sitä olisi mahdollista kehittää tulemalla Joensuuhun? Mukava seurata pelaajan (ja muidenkin pelaajien) reaktioita, kun aletaan keskustella kyseisestä aiheesta. Uskoisin, että tässä kytee koko yksilökeskeisen toiminnan ydin. Otetaan hieman perspektiiviä. Kuulemme hyvin usein puhuttavan pelaajan kehittämisestä. Kaunis ajatus, mutta mitä se pitää sisällään? Jos mietitään lopputuleman kautta, niin jos meillä on noin 25-vuotias pelaaja, niin mitä hänelle on opetettu tai kerrottu jotta hän on nyt tilanteessa, jossa hän voisi tehdä hänelle rakkaasta lajista ammatin, ja mikä vielä parasta, itselleen uran! Edelleen, jos opetamme ja luotsaamme pelaajaa juniori (ja myös muun)jääkiekkoilun usein hyvin monotonosilla pururadoilla ja punttisaleilla kohti päämääräämme, niin onko lopputulemana pelaaja, jota tarvitsee pelotella, uhkailla, pakottaa ja mitä muuta ikinä, jotta hän pystyy suoriutumaan maksimaalisesti rakastamassaan pelissä itsensä ja muiden parhaaksi? Varmaankin välillä, mutta onko se itsetarkoitus? Jatkokysymys, entä jos valmentaja ei olekaan paikalla? Tämä menee jo hieman kärjistyksen puolelle, mutta kuitenkin..

Jotta pelaajalla on mahdollisuus tehdä oikeita valintoja ja alkaa johtamaan itseään kohti päämääräänsä, hänelle pitää opettaa asioita ja häntä pitää ohjata. Itse uskon, että kun pelaajalla on tarpeeksi tietoa, joihin hän voi perustaa omat valintansa, hän tulee tekemään oikeita valintoja, tai ainakin parempia sellaisia. Esimerkkinä voisin käyttää pelin opettamista. Pyydän pelaajaa puolustamaan. OK, sanoo pelaaja ja ryhtyy puolustamaan. Kiekko menee omaan maaliin, ja annan pelaajalle täys-laidallisen. Pelaaja alkaa epäillä omaa kyvykkyyttään, ja sitä kautta itseluottamus alkaa rakoilla eikä toiminta tunnu enää niin tuottoisalta. Entä jos pyydän pelaajaa puolustamaan, ja kerron hänelle kuinka hänen tulisi konkreettisesti toimia, jotta hän voisi pelata tilanteen onnistuneesti. Miten sinun kannattaa liikkua tässä tilanteessa, missä ja miten sinun mailasi on, pelaatko kiekollista vai kiekotonta pelaajaa vastaan, mitkä sinun tarkoitusperäsi tässä tilanteessa ovat? Pyritään siis mahdollisemman pilkkomaan asia aivan konkretian tasolle. Tätä kautta pelaajan tietoisuus lisääntyy ja todennäköisyys oikeiden valintojen suhteen kasvaa. Tämä tapa tosin vaatii valmennukselta erittäin suuren työmäärä, sillä tämä mainitsemani esimerkki on vain pieni palanen sitä isoa kokonaisuutta, josta aikanaan muodostuu jääkiekkoilijan ammattitaito.

Kaikki jääkiekkoilijat haluavat pelata hyvää jääkiekkoa, siitä olemme varmaankin kaikki samaa mieltä. Mutta mikä johtaa siihen tilanteeseen, että annat mahdollisuuden itsellesi onnistua? Oletko siis johtanut itsesi tilanteeseen, että onnistuminen on periaatteessa vain seuraus? Tässä pitää myös ottaa ulkopuolinen johtajuus esille. Pystyykö valmennus luomaan sellaisen oppimisympäristön, että pelaajilla on mahdollisuus olla niin hyviä kuin he valitsevat olla? Tässä tullaan aika vahvasti kommunikaatioon ja siihen, että pelaaja autetaan näkemään omat mahdollisuutensa. Sitten pelaajan on aika ottaa ohjat omiin käsiinsä ja alkaa auttamaan itseään. Sellaisia pelaajia minäkin haluan auttaa!